Julkaistu 11.06.2024
Tarkoituksenani on kertoa tässä kirjoituksessa yrityksen arvonmäärityksen toteutuslogiikasta ja valottaa siihen liittyviä haasteita. Ihan ensiksi on kuitenkin syytä puhua hiukan arvonmäärityksen tarkoituksesta ja tarpeellisuudesta.
Käytännössähän arvonmääritys kytkeytyy tiukasti yritysjärjestelyihin. Kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroin, on yritysjärjestelyvaihtoehtojen kirjo laaja ja moninainen. Mutta olipa yritysjärjestelyssä kyse yrityksen myynnistä, yhdistymisestä tai vaikkapa sukupolvenvaihdoksesta, kaipaa yrityksen arvo aina määrittämistä.
Käytännössä ulkopuolisen asiantuntijan toteuttama arvonmääritys tuo suuntaviivoja ja auttaa yrityksen omistajaa hahmottamaan yrityksensä todennäköisen arvostustason markkinoilla ottaen huomioon toimialaan liittyvät erityispiirteet ja markkinatilanteen. Tämän tiedon pohjalta on sitten esimerkiksi yrityskauppoja huomattavasti helpompi lähteä hieromaan. Tavoitteena yrityksen arvonmäärityksessä luonnollisesti on, että määritetty arvo olisi mahdollisimman lähellä realistista kauppahintaa.
Tehdäänpä yksi asia selväksi: yrityksen oikea markkina-arvo on poikkeuksetta se rahasumma, jolla myyjä suostuu myymään ja ostaja ostamaan – kaikki muu on olettamuksia.
Siis vaikka kuinka pyörittelisimme lukuja ja arvioisimme yrityksen arvoa, on todellinen ja eksakti arvo aina tilannesidonnainen. Jollekin toimijalle yritysostokohde voi olla arvokkaampi kuin toiselle johtuen esimerkiksi saavutettavista synergiaeduista ja toiminnan yleisestä yhteensopivuudesta jo olemassa olevan toiminnan kanssa. Mutta kuten edeltä jo kävi ilmi, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yrityksen arvonmääritys olisi turhaa – ei suinkaan. On vain hyvä pitää mielessä, että vaikka teoreettinen arvo olisi arvioitu joka kantilta katsottuna ns. oikein, vaatii arvon toteutuminen kuitenkin aina myyjän ja ostajan välisen yhteisymmärryksen.
Ongelma tästä voi muodostua etenkin silloin, jos – ja nyt tarkkana, tässä tulee koko kirjoitukseni pihvi – arvonmääritys on tehty pelkästään vaikkapa tilinpäätöstietojen ja yleisten olettamusten perusteella. Tilinpäätöksen numeeriset tiedot ovat siinä mielessä mukavia, että kun ne syötetään sopivan alogritmin kitusiin, saadaan jonkinlainen arvo määritettyä hetkessä ja vaivatta. Mutta tällaiset arvonmääritykset jättävät huomiotta merkittävän määrän yksilöllistä ja kohdekohtaista tietoa, kuten esimerkiksi yhtiön liiketoimintaan, organisointiin, maineeseen, asiakkaisiin, henkilökunnan osaamiseen ja toimintatapaan sekä ‑ympäristöön ja toimialaan liittyviä asioita, joita ei voi löytää pelkästään tilinpäätöstiedoista. Kohde täytyy tutkia tarkemmin ja toimiala täytyy tuntea, jotta oikea kokonaiskuva olisi mahdollista muodostaa.
Otetaanpa esimerkki. Koko ikänsä itse perustamaansa yhtiötä luotsannut omistaja päättää myydä kannattavan liiketoimintansa. Lukujen ja tilinpäätösten historiatietojen (tilinpäätös kuvaa aina mennyttä aikaa) perusteella mekaanisesti arvioitu arvo saa omistajan suun messingille – ei muuta kuin eläkkeelle oloneuvokseksi! Mutta. Kukaan ei sitten kuitenkaan ole kiinnostunut ostamaan yritystä arvioidulla hinnalla. Missä siis vika? Voi olla, että tilinpäätöstietojen perusteella määritetyssä arvossa ei ole otettu huomioon omistajan itsensä merkitystä yhtiön menestykselle. Mitä tapahtuu, kun hän ei enää ole toiminnassa mukana? Ehkäpä omistajan vaihtuessa yrityksen toiminnasta häviää paljon korvaamatonta asiantuntemusta, taitoa ja vuosien saatossa luotuja asiakassuhteita – ja tämä on sellainen asia, minkä suurin osa potentiaalisista ostajista osaa kyllä huomioida ja siten se vaikuttaa suoraan kauppahintaan. Hyvin usein yrityskaupoissa törmätään sellaiseen tilanteeseen, että myyjä myy historiaa, kun taas ostaja haluaa ostaa tulevaisuutta.
Arvonmäärityksessä tulee myös huomioida potentiaaliset ostajat. Jotta yrityksen arvo olisi kauppatilanteessa maksimaalinen, pitää tuntea millaisia ostajia kyseinen kohde kiinnostaisi ja kenelle se sopisi. Tosiasia kun kuitenkin on, että sama yhtiö voi olla yhdelle arvokkaampi kuin toiselle, kuten jo aiemmin tässä kirjoituksessa totesin.
Kun tilinpäätöstietojen ohella myös kaikki nämä kylmien lukujen ulkopuolelle jäävät ns. pehmeämmät ja yksilölliset arvot otetaan yrityksen arvonmäärityksessä huomioon, otetaan aimo harppaus lähemmäksi sitä yrityksen oikeaa arvoa eli todennäköistä kauppahintaa.
Vaikka kyseenalaistan pelkästään tilinpäätöslukuihin perustuvan ns. mekaanisen arvonmäärityksen järkevyyden, en halua missään nimessä moittia sellaisia palveluita tarjoavia tai käyttäviä – kaikelle on varmasti aikansa ja paikkansa myös yrityksen arvonmäärityksessä.
Me Mergertumilla emme kuitenkaan usko pelkästään mekaanisiin ja lukuperustaisiin arvonmäärityksiin. Me sen sijaan luotamme vankkaan toimialatuntemukseen ja tapauskohtaiseen tutkimustyöhön. Toki mekin käymme tilinpäätöstiedot ja yhtiön oleelliset luvut tarkasti läpi, mutta sen lisäksi sisällytämme arvonmääritysprosessiin myös omistajien ja johdon haastattelut, joiden perusteella kaivamme yhtiöstä ja sen toiminnasta sellaista tietoa, jota luvuista ei voi suoraan löytää. Nämä asiat kun lyödään yhteen, on meillä kasassa hyvä ja kattava aineisto yrityksen arvon määrittämiseksi.
Lasken arvonmäärityksessä eduksemme myös sen, että olemme toimialaerikoistuneita (toimialamme ovat kiinteistötekniikka ja rakentaminen, teollisuus sekä ICT) ja toimimme vain sellaisten toimialojen yhtiöiden järjestelyjen parissa, joista meillä itsellämme on myös operatiivista kokemusta. Tämä tarkoittaa sitä, että tunnemme nämä toimialat erittäin hyvin ja pystymme peilaamaan arvioitavaa yhtiötä jo kerryttämäämme toimialakohtaista tietoa vasten. Siis jo ennen kuin tapaamme tulevan asiakkaamme, on meillä hänen toiminnastaan ja toimintaympäristöstään melko hyvä kuva.
Itse ainakin haluaisin, että oman yhtiöni arvonmäärityksen ja yritysjärjestelyt hoitaisi sellainen kumppani, joka tuntee toimialan ja jonka asiantuntemukseen voin luottaa. Mitä mieltä sinä olet?